Anna tilaa kertoa, mitä kuuluu – Mielekäs 1 vuotta!

Mielekäs on nyt 1-vuotias! Mitä ensimmäiseen vuoteen onkaan mahtunut?  Vuosikatsauksen sijaan pohdimme tässä jäsenblogimme tapaan mielekkyyttä.
Lapsuusvuodet eivät ole ruusuilla tanssimista aloittelevalle osuuskunnalle, jonka jäsenillä on hyvin erilaisia elämäntilanteita ja rajallinen aika käytettävissä osuuskunnan hyväksi. Yhdessä ja erikseen olemme pohtineet, keitä me palvelemme ja mitä me heille tuotammekaan. Keitä me olemme yksilöinä ja yrityksenä, mitä me osaamme ja mihin siitä on hyötyä? Pohdinnat tuovat mukanaan turhautumista ja epävarmuutta.
Työskentelemme mielekkään työn ja palveluiden puolesta, mutta miten tämä näkyy osuuskunnan omassa arjessa? Jaamme tässä yhden vuoden aikana kehkeytyneen käytännön, joka tuottaa meille mielekkyyttä.

Mielekkäät Piritta ja Marjut
Jokainen tapaamisemme alkaa kysymyksellä ”Mitä kuuluu?” Jokainen läsnäolija kertoo vuorollaan (toisten keskeyttämättä), mitä hänelle kuuluu. Kuulumisten läpikäyntiin saattaa kulua jopa tunti. Kuulostaako itsestään selvältä, kenties jopa turhalta? Onko tällainen ajanhukkaa ja tehotonta palaverien pitämistä? Mikä tästä tekee mielekästä?

Mielekkäät Antti-Pekka ja Pekka
Meille ajan varaaminen kuulumisten kertomiseen muodostaa luottamuksellisen tilan, jossa voi jakaa toisille, mitä oikeasti kuuluu. Meidän jokaisen elämään liittyy niitä rankkoja hetkiä, mutta tapaamisissamme ei tarvitse silotella tai peitellä. Voi olla avoimesti uupunut, heikko, risteyskohdassa… Tietysti kuulemme myös innostuneita kuulumisia ja onnistumisia!

Mielekäs Mirkka

Tapaamisten alussa osa ajattelee salaa, ettei millään olisi jaksanut tulla tänne. Kuulumisten käsittelystä siirrytään luontevasti käsiteltäviin asioihin ja kuin huomaamatta innostus nostaa päätään. Osalle tapaamiset tuottavat energiaa, osalta ne vievät energiaa – mutta kaikki kokevat tapaamisten aloittamisen aidolla kuulumisten kertomisella olevan merkityksellistä. Tilanne tuottaa yhteisöllisyyden tunnetta, että on paikka jossa voi olla juuri sellaisena kuin haluaa olla. Koska jäsenemme eivät näe päivittäin, kuulemme myös tällaisen keskustelun myötä helposti, missä toiset menevät ja missä he ehkä tarvitsevat tukea. Kuulumisten kuunteleminen myös tuottaa luottamusta yhteisöön.

Mielekkät Taru ja Mari
Osuuskunnissa on tunnetusti tasapainoilua sosiaalisen ja taloudellisen hyvän tuottamisen kanssa. Kuulumisten avoimella jakamisella tuotamme erityisesti sosiaalista hyvää jäsenillemme, toinen toisillemme. Tällä ei tehdä miljoonien liikevaihtoa, mutta parhaimmillaan parannetaan jopa kymmenen ihmisen elämänlaatua.
Mielekäs Pekka
Mitä vuosi 2019 ja taaperoikään kasvaminen tulee pitämään sisällä Mielekkäälle? Jatkamme mielekkään työn ja palveluiden kehittämistä eri tahoilla. Kokemusasiantuntijakoulutuksemme jatkuu. Panostamme mielekkyyskoulutuksiin, joita räätälöimme eri ryhmille ja yhteisöille. Tietysti jäsenemme jatkavat oman työnsä myymistä osuuskunnan kautta toimien niin toimittajina, tulkkeina kuin kouluttajina. Jatkamme mielekkään elämän, työn ja palveluiden pohtimista Jäsenblogi-kirjoituksissamme. Panostamme myös näkyvyyteemme parempien nettisivujen sekä some-näkyvyyden puolesta ja jäsenemme toimivat aktiivisesti osana erilaisia verkostoja. 

Rauhallista joulua ja riehakasta uutta vuotta toivottaa,
Asiantuntijaosuuskunta Mielekäs: Antti-Pekka, Johanna, Juho, Mari, Marjut, Matti, Mirkka, Pekka, Piritta ja Taru

Jäsenblogi: Mielekkäitä käytäntöjä kirjoittamisen avuksi

Monen työssä tai opinnoissa vaaditaan paljon kirjoittamista tutkielmien, esseiden, artikkelien, raporttien ja suunnitelmien laatimisesta niin sähköpostien kirjoittamiseen, some-päivitysten tekemiseen kuin viestien kirjoittamiseen kavereille. Kirjoittaminen kuitenkin tuntuu tuottavan haasteita ja erinäisiä inhottavia tuntemuksia. 
Olen viime aikoina lukenut laajalti mielekkäästä työstä, käytännöistä ja tavoista. Aloin sen takia pohtia kirjoittamiseen liittyviä käytäntöjä, jotka voivat tuottaa tunnetta siitä, että itse kirjoittaminen ja oma työ on mielekästä. Jaan tässä lyhyesti kaksi käytäntöä, jotka parhaimmillaan tekevät minulle kirjoittamisesta suorastaan nautinnollisen asian!

Ensimmäinen niistä on kirjoittaminen samassa tilassa muiden kanssa. Tästä on useita variaatioita, kuten shut up and write -tapaamiset. Täällä Mikkelin yliopistokeskuksella, missä minulla on toimisto, kutsumme tällaisia tapaamisia kirjoitustreffeiksi. Idea on yksinkertainen: tullaan porukalla (vähintään kaksi ihmistä) sovittuun aikaan samana pysyvään paikkaan kirjoittamaan porukalla siten, että jokainen kuitenkin työstää itsenäisesti omaa tekstiään tai projektiaan. 

Treffit alkavat sillä, että jokainen osallistuja kertoo kuulumisensa ja kuvailee lyhyesti muille, mitä aikoo tänään työstää. Sen jälkeen laitetaan ajastin päälle 25 minuutiksi (Pomodoro-tekniikasta tuttu aika), sanotaan ”have fun” ja jokainen alkaa tehdä juttuaan hiljaisuuden vallitessa. Ajastimen soitua pidetään 5 minuutin tauko (joka saattaa välillä venyä…) jutellen joko niitä näitä tai toinen toisiamme auttaen ja sitten tehdään taas 25 minuuttia hiljaisuuden vallitessa. Näin jatketaan niin kauan, kun energiaa riittää tai porukan pitää lähteä pois. 
Mikä tekee kirjoitustreffeistä mielekkään käytännön? Kirjoittaminen on usein aika yksinäistä puuhaa, joten toisten seura itsessään on ihana juttu. Toisilta saa vertaistukea ja tauoilla voi naureskella tai vaikka itkeskellä yhdessä. Tekemiseen on myös helpompi tarttua, kun ajastin laitetaan päälle ja kaikki alkavat yhtä aikaa puuhastella. Sosiaalinen paine toimii tässä positiivisesti: eihän sitä viitsi klikkailla ympäriinsä Facebookissa, jos muut näyttävät kirjoittavan sormet sauhuten! 
Kirjoittamistreffeille tuleminen tekee kirjoittamisesta tavan ja kirjoittamisen aloittamisesta automaation. Vaikka tekemiseni takkuaisi ja tuntuisi mielettömältä, löydän tekemiseni pointin kirjoitustreffeillä helpommin. Lisäksi itse käytäntö tuntuu merkitykselliseltä: se tuottaa hyvää niin itselleni kuin muille osallistujille.

Toinen mielekäs käytäntö on päivittäisten sanojen kirjoittaminen. Itse käytän tähän 750words.com-ohjelmaa, jonka avulla työstin tämänkin kirjoituksen raakaversion. Idea on superyksinkertainen: kirjoita 750 sanaa (eli noin 3 sivua) joka ikinen päivä. 750 sanaa on tarpeeksi pitkä saadakseen sormet kunnolla liikkeelle ja tekstin virtaamaan, mutta tarpeeksi lyhyt ollakseen helpohkosti saavutettavissa joka päivä. 
On jokaisen oma asia, milloin ja millaisia sanoja tuottaa. Päivittäisen kirjoittamisen ideana onkin saada ajatukset virtaamaan ja tehdä kirjoittamisesta päivittäinen tapa. Sanat suositellaan kirjoitettaviksi aamulla, mutta tapansa kullakin. Itselläni toimii parhaiten, jos heti tietokoneeni avattua kirjoitan aamusanoikseni vapaata kirjoittamista: kirjoittelen mistä ikinä mieleen tuleekaan tai vaikka kirjoitan itselleni kymmen kertaa ”en halua kirjoittaa, ei huvita kirjoittaa.” Kun olen aikani kirjoitellut niitä näitä, alan pohtia työn alla olevia juttujani ja kirjoitella niistä. 500 sanan kohdalla huomaan usein, että tekstihän on alkanut sujua ja sitä tulee, vaikkei aloittaessa huvittanut yhtään kirjoittaa!

Miksi 750 sanan kirjoittaminen tekee kirjoittamisesta mielekkäämpää? Minua se auttaa löytämään kirjoittamisen nautinnollisuuden. En tarvitse ulkoisia palkintoja siitä, että olen saavuttanut määrällisen tavoitteeni, sillä kirjoittaminen itsessään tuntuu hyvältä. Toisekseen kun kirjoittaa joka ikinen päivä, tulee kirjoittamisesta tapa. Kirjoittaminen ei silloin ole mitään juhlallista, erityistä, vaikeaa, vaan arkista puuhaa, johon on tottumuksen pohjalta helppo tarttua. Usein aloittaessani päivän kirjoittamisen en todellakaan haluaisi kirjoittaa yhtään mitään, mutta 750 sanan tuottaminen saa huonon fiiliksen hälvenemään ja kirjoittamisen blokit väistymään. 

Ps. Jos olet Mikkelissä, tervetuloa kirjoitustreffeille! Tapaamme Mikkelin yliopistokeskuksella vaihtelevin ajoin eli ole minuun yhteydessä niin kirjoitellaan yhdessä!
– Piritta Parkkari 
piritta.parkkari(at)gmail.com, @PParkkari